Athanasioksen uskontunnustus

Sen, joka tah­too pelas­tua, on ennen kaikkea pysyt­tävä yhteisessä kris­til­lisessä uskos­sa.
Sitä on nou­datet­ta­va kokon­aisu­udessaan ja väären­tämät­tä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemät­tä iankaikkiseen kado­tuk­seen.
Yhteinen kris­till­i­nen usko on tämä:
Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolmi­nainen, ja kolmi­naisu­ut­ta, joka on yksi Jumala,
per­soo­nia toisi­in­sa sekoit­ta­mat­ta ja jumalal­lista ole­mus­ta hajot­ta­mat­ta.
Isäl­lä on oma per­soo­nansa, Pojal­la oma ja Pyhäl­lä Hen­gel­lä oma,
mut­ta Isän ja Pojan ja Pyhän Hen­gen jumalu­us on yksi,
yhtäläi­nen on hei­dän kun­ni­ansa ja yhtä ikuinen hei­dän majes­teet­tisuuten­sa.
Sel­l­ainen kuin on Isä, sel­l­ainen on myös Poi­ka ja Pyhä Hen­ki:
Isä on luo­ma­ton, Poi­ka on luo­ma­ton ja Pyhä Hen­ki on luo­ma­ton.
Isä on ääretön, Poi­ka on ääretön ja Pyhä Hen­ki on ääretön.
Isä on ikuinen, Poi­ka on ikuinen ja Pyhä Hen­ki on ikuinen,
eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen,
niin kuin ei myöskään ole kolmea luo­ma­ton­ta eikä kolmea ääretön­tä, vaan yksi luo­ma­ton ja yksi ääretön.
Samoin on Isä kaikki­val­tias, Poi­ka kaikki­val­tias ja Pyhä Hen­ki kaikki­val­tias,
eikä kuitenkaan ole kolmea kaikki­val­ti­as­ta, vaan yksi kaikki­val­tias.
Samoin Isä on Jumala, Poi­ka on Jumala ja Pyhä Hen­ki on Jumala,
eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.
Samoin Isä on Her­ra, Poi­ka on Her­ra ja Pyhä Hen­ki on Her­ra,
eikä kuitenkaan ole kolmea Her­raa, vaan yksi Her­ra.
Niin kuin kris­till­i­nen totu­us vaatii meitä tun­nus­ta­maan kunkin per­soo­nan erik­seen Jumalak­si ja Her­rak­si,
samoin yhteinen kris­till­i­nen usko kieltää meitä puhu­mas­ta kolmes­ta Jumalas­ta tai Her­ras­ta.
Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä syn­nyt­tänyt.
Poi­ka on yksin Isästä, hän­tä ei ole tehty eikä luo­tu, vaan hän on syn­tynyt.
Pyhä Hen­ki on lähtöisin Isästä ja Pojas­ta, hän­tä ei ole tehty eikä luo­tu eikä hän ole syn­tynyt, vaan hän läh­tee.
Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää,
Poi­ka on yksi, ei ole kolmea Poikaa,
Pyhä Hen­ki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.
Tässä kolmi­naisu­udessa ei ole mitään aikaisem­paa eikä myöhempää, ei mitään suurem­paa eikä pienem­pää,
vaan kaik­ki kolme per­soon­aa ovat yhtä ikuisia ja keskenään sama­nar­voisia,
näin on siis palvot­ta­va niin kuin on san­ot­tu — kolmi­naisu­ut­ta joka on yksi, ja ykseyt­tä joka on kolmi­naisu­us.
Sen joka tah­too pelas­tua, on siis ajatelta­va kolmi­naisu­ud­es­ta näin.

Saavut­taak­semme iankaikkisen pelas­tuk­sen mei­dän on kuitenkin myös vakaasti uskot­ta­va, että mei­dän Her­ramme Jeesus Kris­tus on tul­lut ihmisek­si.
Oikea oppi on tämä:
Me uskomme ja tun­nus­tamme, että mei­dän Her­ramme Jeesus Kris­tus on Jumalan Poi­ka,
Yhtä lail­la Jumala ja ihmi­nen:
Isän luon­nos­ta ennen aiko­jen alkua syn­tyneenä hän on Jumala,
äidin luon­nos­ta ajas­sa syn­tyneenä hän on ihmi­nen.
Hän on täysi Jumala, ja täysi ihmi­nen jär­jel­li­sine sieluineen ja ihmis­ru­umi­ineen.
Jumalu­udessaan hän on sama­nar­voinen kuin Isä, ihmisyy­dessään vähäar­voisem­pi kuin Isä.
Vaik­ka hän on Jumala ja ihmi­nen, ei kuitenkaan ole kah­ta Kris­tus­ta, vaan yksi.
Yhdek­si hän ei ole tul­lut siten, että jumalu­us olisi muut­tunut ihmisyy­dek­si, vaan siten, että Jumala on omak­sunut ihmisyy­den.
Yksi hän ei ole sen vuok­si, että luon­not oli­si­vat sekoit­tuneet toisi­in­sa, vaan sik­si, että hän on yksi per­soona.
Sil­lä niin kuin jär­jelli­nen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihmi­nen, niin Jumala ja ihmi­nen ovat yksi Kris­tus.
Hän on kärsinyt mei­dän pelas­tuk­semme täh­den, astunut alas hel­vetti­in, nous­sut kuolleista, astunut ylös taivaisi­in, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tule­va tuomit­se­maan eläviä ja kuollei­ta.
Hänen tul­lessaan kaikkien ihmis­ten on nous­ta­va kuolleista ruumi­il­lis­es­ti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet.
Hyvää tehneet pää­sevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutu­vat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kris­till­i­nen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vah­vasti, ei voi pelas­tua.

Scroll to top ↑