Kaikkien kristittyjen ykseys

“Ja sen kirkkau­den, jon­ka sinä min­ulle annoit, minä olen antanut heille, että he oli­si­vat yhtä, niinkuin me olemme yhtä — minä heis­sä, ja sinä minus­sa — että he oli­si­vat täy­del­lis­es­ti yhtä, niin että maail­ma ymmärtäisi, että sinä olet min­ut lähet­tänyt ja rakas­tanut heitä, niinkuin sinä olet min­ua rakas­tanut.” (Johan­nek­sen evanke­li­u­mi 17:22–23)

Ykseys kumpuaa Jumalan ole­muk­ses­ta. Kolmiy­hteys tarkoit­taa, että Jumalan per­soonat ovat erot­ta­mat­tomasti yhtä. Jeesuk­ses­sa sana tuli ihmisek­si, ja Hän pysyi kuu­li­aisuuten­sa kaut­ta täy­del­lisessä yksey­dessä Isän kanssa lop­pu­un asti. Jeesus jät­ti tämän syvän yhtey­den esimerkik­si ope­tus­lap­silleen: niin kuin Jeesuk­sen ja Isän hen­ki ja tah­to ovat täy­del­lis­es­ti yhtä, on myös Hänen ope­tus­las­ten elet­tävä tois­t­en­sa kanssa Hen­gen, mie­len ja asen­teen yksey­dessä.

Ruk­ouk­ses­saan Jeesus pyytää Isältä, että ope­tus­las­ten väli­nen ykseys (Joh. 17:11 + 17–24) syn­tyy myös niiden välille, jot­ka kuule­vat hei­dän sanomansa, eli kris­tit­ty­jen välille kaikki­na aikoina (Joh.17:20–21). Tämä täy­delli­nen esiku­va, nimit­täin Pojan suhde Isään, osoit­taa, että kris­tit­ty­jen väli­nen ykseys ei tunne rajo­ja. Aivan kuten Poi­ka on täy­del­lis­es­ti yhtä Isän kanssa eikä mikään ero­ta heitä, voivat ope­tus­lapset olla yhtä Pojas­sa.

Tämä ykseys on ole­mas­saol­e­va todel­lisu­us, tun­nus­merk­ki maail­malle ja niille ihmisille, jot­ka etsivät totu­ut­ta (Joh. 17,21c + 23b) Se ei ole saavut­tam­a­ton päämäärä.

Jeesus oli tietoinen, että Hän rukoili syn­tis­ten ihmis­ten puoles­ta. Hänen tuo­mansa pelas­tus mah­dol­listi yksey­den kaikkien niiden välille, jot­ka etsivät syvää yhteyt­tä Isään. Ykseys elävän Jumalan kanssa muo­dostaa kris­tit­ty­jen välille yksey­den ja rakkau­den siteen Pyhän Hen­gen kaut­ta. Ehdo­ton luot­ta­mus, raja­ton rakkaus ja kuu­li­aisu­us, joka on valmis jokaiseen uhrauk­seen, kuvail­e­vat Pojan suhdet­ta Isään. Tämä on myös ain­oa tie kaikki­na aikoina jokaiselle, joka halu­aa seu­ra­ta Jeesus­ta. Paran­nuk­ses­sa Jumala antaa meille halun antaa koko elämämme Hänen käsi­in­sä, luovut­taa elämämme ohjat Hänelle ja samais­tua Isän tah­toon. Raa­matun mukaan se, että on yhtä Kris­tuk­sen kanssa, tarkoit­taa, että on yhtä myös muiden kris­tit­ty­jen kanssa (Apos­tolien teot 2:37–38).

Jot­ka … otti­vat hänen sanansa vas­taan, ne kastet­ti­in.. (Apos­tolien teot 2:41)

Ja he oli­vat alati, joka päivä, yksimielis­es­ti pyhäkössä… (Apos­tolien teot 2:46a)

Ja usko­vais­ten suures­sa joukos­sa oli yksi sydän ja yksi sielu… (Apos­tolien teot 4,32a)

Nämä ihmiset etsivät ykseyt­tä Jumalan ja muiden kris­tit­ty­jen kanssa. Sen vuok­si Jumala pystyi joh­dat­ta­maan hei­dät yhteen, vaik­ka he tuli­vatkin täysin eri­lai­sista taus­toista. Jumala halu­aa jokaisen ihmisen tekevän paran­nuk­sen. Hän teki ja tekee kaikken­sa sen puoles­ta, tietäen sen kuitenkin ole­van vapaak­si luomien­sa ihmis­ten henkilöko­htainen päätös.

Mitä sisältyy kristittyjen väliseen ykseyteen?

1. Oppi

Ja he pysyivät apos­tolien opetuk­ses­sa… (Apos­tolien teot 2:42)

… he otti­vat sanan vas­taan hyvin halukkaasti ja tutki­vat joka päivä kir­joituk­sia… (Apos­tolien teot 17:11b)

Ja hän meni syna­googaan, ja kol­men kuukau­den ajan hän puhui hei­dän kanssansa rohkeasti ja vaku­ut­tavasti Jumalan val­takun­nas­ta. Mut­ta kun muu­ta­mat paadut­ti­vat itsen­sä eivätkä uskoneet, vaan puhui­v­at pahaa Her­ran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois hei­dän luo­taan ja erot­ti ope­tus­lapset heistä ja piti joka päivä keskustelu­ja Tyran­nuk­sen koulus­sa. Ja sitä kesti kak­si vuot­ta, niin että kaik­ki Aasian asukkaat, sekä juu­ta­laiset että kreikkalaiset, sai­vat kuul­la Her­ran sanan. (Apos­tolien teot 19:8–10)

Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kris­tuk­sen Jeesuk­sen palveli­ja, joka rav­it­set itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoil­la, jota olet nou­dat­tanut. (Ensim­mäi­nen kir­je Tim­o­teuk­selle 4:6)

Mut­ta pysy sinä siinä, minkä olet oppin­ut ja mis­tä olet var­ma, kos­ka tiedät, keiltä olet sen oppin­ut, ja kos­ka jo lap­su­ud­estasi saak­ka tun­net pyhät kir­joituk­set, jot­ka voivat tehdä sin­ut viisaak­si, niin että pelas­tut uskon kaut­ta, joka on Kris­tuk­ses­sa Jeesuk­ses­sa. Jokainen kir­joi­tus, joka on syn­tynyt Jumalan Hen­gen vaiku­tuk­ses­ta, on myös hyödylli­nen opetuk­sek­si, nuh­teek­si, ojen­nuk­sek­si, kas­vatuk­sek­si van­hurskaudessa, että Jumalan ihmi­nen olisi täy­delli­nen, kaikki­in hyvi­in tekoi­hin valmis­tunut. (Toinen kir­je Tim­o­teuk­selle 3:14–17)

Näistä raa­matunko­hdis­tä käy ilmi, kuin­ka tärkeä apos­to­li­nen oppi on. Pyhä hen­ki joh­dat­taa jokaisen kris­ti­tyn ja Jumalaa etsivän ihmisen tähän oppi­in.

Jeesus sanoi hänelle: “Sen­täh­den, että min­ut näit, sinä uskot. Autu­aat ne, jot­ka eivät näe ja kuitenkin usko­vat!” (Johannes 20:29)

Mut­ta kun hän tulee, totu­u­den Hen­ki, joh­dat­taa hän tei­dät kaik­keen totu­u­teen. Sil­lä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itses­tään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tule­vaiset hän teille julis­taa. (Johannes 16:13)

…Ja minä olen rukoil­e­va Isää, ja hän antaa teille toisen Puo­lus­ta­jan ole­maan tei­dän kanssanne iankaikkises­ti, totu­u­den Hen­gen, jota maail­ma ei voi ottaa vas­taan, kos­ka se ei näe hän­tä eikä tunne hän­tä; mut­ta te tun­nette hänet, sil­lä hän pysyy tei­dän tykönänne ja on teis­sä ole­va. (Johannes 14:16–17)

Hän itse tekee pelaste­tut usko­vaiset yksey­teen kykeneväk­si opis­sa, sanan ymmär­ryk­sessä ja tulkin­nas­sa, kos­ka he „rukoil­e­vat Isää hengessä ja totu­udessa„ (Johannes 4:23–24 ja Kir­je fil­ip­pealaisille 2:1–2). On jär­jetön­tä ajatel­la että Pyhä hen­ki joh­dat­taisi ihmiset, joil­la on avoin sydän totu­udelle, eri ymmär­ryk­si­in oleel­li­sis­sa kysymyk­sis­sä (kuten pelas­tus Jeesuk­sen kaut­ta, pre­des­ti­naa­tio (ennal­tamäräämisop­pi), paavin ase­ma… Ks. Kir­je efeso­laisille 4:1–6). Jumalan tah­to on, että kaik­ki kris­ti­tyt pää­sevät…

…yhtey­teen uskos­sa ja Jumalan Pojan tun­temises­sa, täy­teen miehu­u­teen, Kris­tuk­sen täytey­den täy­den iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jot­ka ajele­hti­vat ja joi­ta viskel­lään kaikissa opin­tu­ulis­sa ja ihmis­ten arpa­pelis­sä ja eksy­tyk­sen kavalis­sa juonis­sa.… (Kir­je efeso­laisille 4:13–14)

Oikeas­ta opista erkane­m­i­nen oli alus­ta asti todel­li­nen vaara. Sen vuok­si niin Jeesus kuin apos­tolitkin kehoit­ti­vat ole­maan valp­paana ja erot­ta­maan ter­veen opin harhaopeista (ks. Ensim­mäi­nen kir­je Kor­int­ti­laisille 2:12–15).

Mut­ta sinä puhu sitä, mikä ter­veeseen oppi­in sovel­tuu… (Kir­je Tiituk­selle 2,1)

Oi Tim­o­teus, tal­leta se, mikä sin­ulle on uskot­tu, ja vältä tiedon nimel­lä kulke­van val­hetiedon epäpy­hiä ja tyhjiä puhei­ta ja vas­taväit­teitä…1(Ensim­mäi­nen kir­je Tim­o­teuk­selle 6:20)

Mut­ta sinä olet seu­ran­nut min­un ope­tus­tani, vael­lus­tani, aivoitus­tani… (Toinen kir­je Tim­o­teuk­selle 3:10a)

Jos joku muu­ta oppia opet­taa eikä pitäy­dy mei­dän Her­ramme Jeesuk­sen Kris­tuk­sen ter­veisi­in sanoi­hin eikä siihen oppi­in, joka on jumal­isu­u­den mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmär­rä mitään, vaan on riitakysymyk­sien ja sanaki­is­to­jen kipeä… (Ensim­mäi­nen kir­je Tim­o­teuk­selle 6:3–4a)

…heis­sä on jumal­isu­u­den ulkokuori, mut­ta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia kar­ta. (Toinen kir­je Tim­o­teuk­selle 3:5)

Ymmär­rys yksey­den tärkey­destä näkyy myös Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa:

Kat­so, kuin­ka hyvää ja suloista on, että vel­jek­set sovus­sa asu­vat! Se on niinkuin kallis öljy pään pääl­lä, jota tiukkuu par­taan-Aaronin par­taan, jota tiukkuu hänen viit­tansa liepeille. Se on niinkuin Her­monin kaste, joka tiukkuu Siion­in vuo­rille. Sil­lä sinne on Her­ra säätänyt siu­nauk­sen, elämän, ikuisik­si ajoik­si. (Psal­mi 133)

2. Asenne ja elämäntapaa koskevat kysymykset

…tehkää min­un iloni täy­del­lisek­si siten, että olette samaa mieltä, että teil­lä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset … (Kir­je fil­ip­piläisille 2:2)

Olkaa min­un seu­raa­jiani, vel­jet, ja kat­selkaa niitä, jot­ka näin vaelta­vat, niinkuin me olemme teille esiku­vana. Sil­lä mon­et, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaelta­vat Kris­tuk­sen ristin vihol­lisi­na… (Kir­je fil­ip­piläisille 3:17–18)

Kehoi­tan siis teitä: olkaa min­un seu­raa­jiani. Juuri sen­täh­den minä lähetin teille Tim­o­teuk­sen, joka on min­un rakas ja uskolli­nen poikani Her­ras­sa; hän on muis­tut­ta­va teitä min­un vael­luk­ses­tani Kris­tuk­ses­sa Jeesuk­ses­sa, sen mukaan kuin minä kaikkial­la, joka seu­rakun­nas­sa, opetan. (Ensim­mäi­nen kir­je kor­int­ti­laisille 4:16–17)

Niin kehoi­tan siis minä, joka olen vank­i­na Her­ras­sa, teitä vaelta­maan, niinkuin saa­manne kut­sumuk­sen arvo vaatii, kaikessa nöyryy­dessä ja hil­jaisu­udessa ja pitkämielisyy­dessä kär­sien toinen tois­tanne rakkaudessa a pyrkien säi­lyt­tämään hen­gen yhtey­den rauhan yhdys­si­teel­lä: yksi ruumis ja yksi hen­ki, niinkuin te olette kut­su­tutkin yhteen ja samaan toivoon, jon­ka te kut­sumuk­ses­sanne saitte; yksi Her­ra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kaut­ta ja kaikissa. (Kir­je Efeso­laisille 4:1–6)

Mut­ta kär­siväl­lisyy­den ja lohdu­tuk­sen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kris­tuk­sen Jeesuk­sen mie­len mukaan, niin että te yksimielis­es­ti ja yhdestä suus­ta ylistäisitte Jumalaa ja mei­dän Her­ramme Jeesuk­sen Kris­tuk­sen isää. (Kir­je rooma­laisille 15:5–6)

Näis­sä jakeis­sa ei ole kyse tas­apäistämis­es­tä, vaan siitä, että jokainen sis­ar ja veli omis­tau­tuu seu­rakun­nan, Jeesuk­sen ruumi­in, rak­en­tamiseen omien lahjo­jen ja kyky­jen­sä mukaan (Ensim­mäi­nen kir­je Kor­int­ti­laisille 12:4,13 ja Kir­je efeso­laisille 4:16). Jokainen jäsen on yhtä tärkeä (Ensim­mäi­nen kir­je Kor­int­ti­laisille 12:14–27).

Raa­mat­tu ei tee eroa teo­ri­an ja käytän­nön välil­lä:

Mut­ta sinä olet seu­ran­nut min­un ope­tus­tani, vael­lus­tani, aivoitus­tani, uskoani, pitkämielisyyt­täni, rakkaut­tani, kär­siväl­lisyyt­täni… (Toinen kir­je Tim­o­teuk­selle 3:10)

Olkaa siis Jumalan seu­raa­jia, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kris­tuskin rakasti teitä ja antoi itsen­sä mei­dän edestämme… (Kir­je efeso­laisille 5:1–2a)

Siitä kaik­ki tun­te­vat tei­dät min­un ope­tus­lap­sik­seni, jos teil­lä on keskinäi­nen rakkaus. (Johannes 13:35)

Scroll to top ↑


Foot­notes
  1. Kreikak­si kyseinen sana ”tieto” on tässä raa­matunko­hdas­sa ”gno­sis”. Gno­sis viit­taa tässä raa­matunko­hdas­sa tiet­tyyn harhaop­pi­in, jos­ta Paavali puhuu.