Meistä

Keitä me olemme?

Jos odotat vas­tauk­sek­si tietyn organ­isaa­tion tai ryh­män nimeä pahoit­telemme, että tulet pet­tymään. Emme tietois­es­ti halua perus­taa organ­isaa­tio­ta, emmekä siis voi viita­ta tiet­tyyn nimeen tai rak­en­teeseen.

Olemme kris­tit­tyjä, jot­ka ensim­mäis­ten kris­tit­ty­jen esimerkkiä nou­dat­taen halu­a­vat lait­taa käytän­töön elämässämme sen, mitä luemme raa­ma­tus­ta. Emme kuu­lu mihinkään organ­isaa­tioon tai kirkkokun­taan. Olemme yhdessä kos­ka jokainen meistä halu­aa seu­ra­ta Jeesus­ta ‑Her­raamme ja Jumalaamme- emme kos­ka jokin yhdis­tys ja dok­tri­init meitä siihen velvoit­taisi­vat.

“Tuo­mas vas­tasi ja sanoi hänelle; “Min­un Her­rani ja min­un Jumalani!” (Johan­nek­sen evanke­li­u­mi 20:28)

Kat­somme raa­matun ole­van ain­oa kristi­nuskon-opin perus­ta. Sen vuok­si kokoon­numme päivit­täin ajat­tele­maan ja tutki­maan Jumalan sanaa. Halu­amme suh­tau­tua raa­mat­tuun vakavasti, hyväksyen sen uskomme ja elämämme auk­tori­teetik­si. Pyrimme ymmärtämään raa­mat­tua sen his­to­ri­al­lises­sa ja taus­tas­saan kaunokir­jal­lises­sa muo­dos­saan, käyt­täen ajat­telukykyämme ymmärtääk­semme sitä yhä syvem­min. Halu­amme vält­tää niin fun­da­men­tal­is­tista kuin lib­er­aali­akin raa­matun­tulk­in­taa.

Tun­nus­tamme uskoa niinkuin se ensim­mäisen vuo­sisadan uskon­tun­nus­tuk­sis­sa, eri­tyis­es­ti Apos­tolises­sa, Nika­ian ja Athana­siok­sen uskon­tun­nus­tuk­sis­sa määritel­lään.

Usko ei ole meille tra­di­tioiden nou­dat­tamista, vaan todel­lisu­us, joka täyt­tää elämämme jokaisen osa-alueen.

Olemme lukumäärältämme pieni seu­rakun­ta, joka koos­t­uu mitä monen­näköisim­mistä sosi­aal­i­sista taus­toista ja uskon­tokun­nista tule­vista ja eril­lai­sis­sa ammateis­sa työsken­tele­vistä ihmi­sistä. Halu­amme olla yksinker­tais­es­ti kris­tit­tyjä; veljiä ja sisko­ja jot­ka palvo­vat Jumalaa yhteisenä isänämme ja Jeesus­ta Her­ranamme.

Tor­jumme hier­arkian selvästi Jumalan sanan- ja vel­jes­rakkau­den-vas­taise­na. Olemme vaku­u­tunei­ta, että Jumalan mie­len mukainen, kris­tit­ty­jen keskel­lä todel­lisu­ut­ta ole­va ykseys ei voi syn­tyä inhimil­lisen hallinto­jär­jestelmän avul­la. Ykseys on sitä­vas­toin hedelmä jokaisen ope­tus­lapsen kuu­li­aisu­ud­es­ta Jumalan sanaa kohtaan. Olemme yhtä, kos­ka jokainen meistä lait­taa itsen­sä takaa-alalle, tah­toen nou­dat­taa sitä, mitä Jumala raa­ma­tus­sa ilmoit­ti ja kaikkien havait­tavak­si teki.

Täl­lä het­kel­lä tun­nemme kris­tit­tyjä jois­takin euroopan maista, mut­ta palamme halus­ta tutus­tua muis­sa mais­sa ja man­tereil­la asu­vi­in sis­ari­in ja velji­in. Mei­dän mielestä olisi suuri syn­ti vel­jes­rakkaut­ta vas­taan, jos kris­ti­tyt eläi­sivät vier­i­tys­ten, välit­tämät­tä toisi­taan. Apos­toli Johannes kir­joit­taa ensim­mäisen kir­jeen­sä kol­mannnes­sa luvus­sa jakeis­sa 14 — 16:

“Me tiedämme siir­tyneemme kuole­mas­ta elämään, sil­lä me rakas­tamme veljiä. Joka ei rakas­ta, pysyy kuole­mas­sa. Jokainen, joka vihaa vel­jeän­sä, on murhaa­ja; ja te tiedätte ettei kenessäkään murhaa­jas­sa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysy­isi. Siitä me olemme oppi­neet tun­temaan rakkau­den, että hän antoi henken­sä mei­dän edestämme; mei­dänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.”

Ps. Väärinkäsi­tyk­siä vält­tääk­semme halu­amme tehdä selväk­si, ettemme ole minkään­lai­sis­sa tekemi­sis­sä niin­san­otun Kris­tuk­sen kan­sain­välisen kirkon (“The Inter­na­tion­al Church of Christ”) kanssa, joka myös väit­tää ole­vansa seu­rakun­ta ilman tiet­tyä nimeä. Kyseessä ole­val­la organ­isaa­ti­ol­la on vah­va, hier­arki­nen rakenne. Hei­dän käsi­tyk­sen mukaan oleel­lista pelas­tuk­selle on hei­dän organ­isaa­tios­saansa suoritet­ta­va muodolli­nen kaste — ei Jeesuk­sen seu­raami­nen. Todel­lisu­udessa he ovat maail­man halu­jen seu­raa­jia.

Emme myöskään ole minkään tämän aikakau­den “pro­feet­to­jen” tai “mes­si­ait­ten” (esim. William M, Bran­hamin, Joseph Smithin, Sun Myung Moonin) ope­tus­lap­sia. Jeesus toi ihmiskun­nalle lop­ullisen ja suo­ran ilmestyk­sen, ollen itse sen lop­pu.

“En minä enää sano teitä palveli­joik­si, sil­lä palveli­ja ei tiedä, mitä hänen her­ransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sil­lä minä olen ilmoit­tanut teille kaik­ki, mitä minä olen kuul­lut Isältäni.” (Johan­nek­sen evanke­li­u­mi 15:15)

“Sit­tenkuin Jumala muinoin mon­esti ja monel­la tapaa oli puhunut isille pro­feet­tain kaut­ta, on hän näinä päiv­inä puhunut meille Pojan kaut­ta, jon­ka hän on pan­nut kaiken per­il­lisek­si, jon­ka kaut­ta hän myös on maail­man luonut ja joka, ollen hänen kirkkaut­en­sa säteily ja hänen ole­muk­sen­sa kuva ja kan­taen kaik­ki voimansa sanal­la, on, toimitet­tuaan puhdis­tuk­sen syn­neistä, istunut Majes­teetin oikealle puolelle korkeuk­sis­sa ” (Hep­re­alaiskir­je 1:1–3)

Jeesuk­sen sanoma on täy­delli­nen ja lop­pu­un päätet­ty, eikä itse itsenimet­ty­jen “pro­feet­to­jen” täy­den­net­tävis­sä.

Emme ole mis­sään nimessä tekemi­sis­sä Jeho­van todis­ta­jien Var­tiotorni-yhdis­tyk­sen kanssa, tai niin san­otun Chil­dren of God:n / Fam­i­ly of Love:n edus­ta­man sek­si-ide­olo­gian kanssa!

Scroll to top ↑